And so the story began

Heippa taas kaikille :) Mulle on tullu pari spostia, joissa on pyydetty kertomaa enemmän ajasta ennen mun siskon kuolemaa.. Meillä oli ikäeroa 3 vuotta, mut siitä huolimatta oltiin tosi hyvis väleis aina vaikka mun siskolla oli tosi paljo muitaki kavereita.. Silti se ei ikinä jättäny mua yksin:) Mua kiusattiin koulus jo ala-asteella, ja se oli aina puolustamas mua. Sen kaverit joskus ilkkui sitä siitä kun se puolusti mua.
Meitä sanottiin usein tosi saman näkösiksi ja aina välillä joku onnistu sekottamaa meidät.

Pienenä me leikittiin aina yhdessä. Meillä oli mummin luona oma puumaja joka oli tosi salainen. Vaan me ja mummi tiedettiin siitä.. Vielä kun sisko oli yläasteellaki me käytiin sielä :) Sanotaan sitä nyt vaikka Vilmaksi, sillä en haluais käyttää sen oikeeta nimee täälä.. Vaikka tosi moni varmaan tunnistaaki mut tästä tekstistä.
Me käytiin joka kesä perheen kans mökillä joka sijaitsee meren rannalla Kalajoella. Se oli yks juttu joka toistu joka vuosi, ja niistä muistoista en haluu luopuu ikinä.. Vilma rakasti uimista varsinkin meressä ja se viihty uimas tuntikausia :)

Me ei ikinä oltu missään hoidos, mut ku Vilma lähti kouluu mulla oli tosi yksinäinen olo.. Vaikka olin tosi pieni  muistan aika paljo siitä ajasta. Se yksinäisyyden tunne ei kuitenkaa ollu samanlaista ku nyt.. Tuntuu niin tyhjältä ja turhalta :/ Vilma oli aina tosi ilonen ja tuli toimeen kaikkien kans. Miten jotaki tollasta voi sattua niin  
kiltille ihmiselle? Kyllä meki joskus riideltiin mut sillon vihanpito kesti korkeintaa päivän. Aluks musta tuntu että joka ikinen muisto olis pilalla.. Että ne olis vaan turhia juttuja menneisyydestä johon ei voi enää palata.. Myöhemmin ne kaikki muistot on muuttunu vaa iloks joka on auttanu jaksamaa <3

Kesän alus Vilma sai mopokortin. Iskä ja äiti oli ostanu sille lahjaksi skootterin ja Vilma oli tosi kiitollinen siitä:) Se oli kavereiden kans ajelemas vaikka koko päivän niin ettei siitä kuulunu mitää. Eikä se muakaa tietenkää unohtanu. Yhtenä päivänä Vilma oli tavallisesti ajelemas kavereiden kans ja oli tulossa seitsemäksi kotiin.. En vieläkää tiiä kuinka se tarkalleen tapahtu, mutta Vilma oli  joutunut kolariin auton kans.. Kaikki varmaa osaa arvata mitä siinä sit tapahtu.. Vilma haudattiin heinäkuun puolesvälis.. Se on kaunein enkeli <3

"Herra johda vaikka mun tieni kulkis minne.
johda silloinkin kun en jaksa yrittää
silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon
koko elämän sun käsiisi jätän"
♥ Ida

ps. kommentit on aina sallittuja ja liittykää lukijaksi!:)