Rakkaus kuollut ei vaikka vietiin muut pois meiltä..

Moikka.. Mulla on ollu tänää iha kauhee päivä. Olin koulus aamulla kun äiti soitti että täti oli löydetty kotoa kuolleena.. Se pysäytti mut ihan täysin. En tajunnu mitää, en voinu ees itkee. Me kyllä kaikki tiedettii että tää koittais pian, mutta ei vielä, ei sen aika voi olla vielä..

Mun täti oli n. 43 ku se alko voida tosi huonosti. Väsymys ja fyysinen huonovointisuus otti jo vallan.. Se tietämättömyys oli rankkaa, mutta tietoisuus oli vielä tuskaisempaa.. Monien lääkärireissujen ja sairauseipäilyjen takaa paljastui keuhkoahtaumatauti.. Sekin paljastu sillon jo ihan liian myöhään.
Elintavat joihin täti oli tottunu, oli pakko muuttaa tosi nopeesti. Mut siihen se ei suostunu, vaan tupakka ja alkoholi oli osa sen elämää.. Vaikka ei hän tietenkään ollut mikään juoppo.

Tuntuu tyhmältä ettei kukaa tehny asialle mitään, vaikka siitä monet riidat saatiinki aikaseksi.. Meidän perhe oli välillä riidoissa tädin kans niin pahasti, ettei puhuttu viikkoihin.. Lääkärit sano että se asia on tosi vaikee, mut jos täti ei tosiaa meinaa tapojansa muuttaa nii siitä taisteleminen voi olla turhaa.. Niinhän täti aina sano, että jos on ollu 43 vuotta aikaa muuttaa tapojaa eikä mitää oo tapahtunu, nii ei sitä muutosta paris vuodes tehdä.. Se kuulostaa siltä että kaikki olis heittäny sillon hanskat tiskii, mut ei se nii ollu..

Tää matka oli sille ja kaikille läheisille tosi raskas.. Hiljanen ääni mun sisällä kolkuttaa mun omaatuntoa siitä ettei me tehty asioille mitää, mut ehkä mä yritän vaientaa sen ja hokea itelleni että me tehtiin mitä me pystyttiin, ja enempään ei kukaan pysty. Me pysyttiin sen rinnalla.. Lohdutusta tähä suureen suruun tuo se että kärsimys on ohi, vaikka se jatkuu meillä täälä.. Se ei ehkä tuo nyt hymyä kasvoille ja pyyhi näitä satoja kyyneleitä, mut ehkä se joskus auttaa ymmärtämää ja näkemää asian valoisen puolen.. Ehkä tän vaa piti mennä näin. Ehkä Vilma tarvi jo kaveria taivaaseen.. Toivon että täti kertois Vilmalle kuinka me täälä ikävöidään sitä <3
Tän tyhjyyden ja sanattoman kaipuun keskellä mä vieläki yritän toivoa että ehkä me viel joskus nähtäis, ehkä joskus..


    

"Taas valo viiltää taivaanrantaa 
se päivän yöstä erottaa. 
On tullut aika pois se antaa, 
jota niin paljon rakastaa. 
Sen järjellä me ymmärrämme, 
kun toinen lähtee, toinen jää. 
Vain pieni lapsi sisälläme 
ei sitä tahdo käsittää. 
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, 
kulje kanssa enkelin. 
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, 
sinua paljon rakastin. "                                      
                                                   
                                                                       Toiveita elätellen, Ida..
                                                                    

I don't care what they do, i wanna be with u

Moikka taas:> anteeks tää pitkäpitkä hiljaisuus.. Nyt ei vaa yksinkertasesti oo jaksanu): Oon ollu tosi väsyny ja tarvin vaa vähä aikaa.. Mulla on ollu tosi paljo kokeita ja muuta joten niihinki on menny aikaa..
Tää koko viikonloppu on menny taas iha muuhun ku piti.

Tarkotuksena oli siis vaa pysyä kotona, mutta sit Mikko soitti ja pyysi mua sen kaverin bileisiin :)
Mun ei pitänyt juoda mitää, mut sit se vähä lipsahti.. Lopputuloksena oli siis se että jäätii sinne yöks.
Toisaalta se oli parasta mitä mulle on pitkää aikaa tapahtunu vaik olinki iha kaatokännis.. Nimittäi nukuttii Mikon kans sellasella yli pienel patjalla, ja sain nukkuu sen kainalos..<3  Ja sit se paras juttu, eli me ruvettiin seurustelemaan Mikon kans eilen !:) Jotku ehkä aattelee et se kävi hirveen nopeesti, ja niihä se käviki mutta mitä sitte? Kerran me vaa eletää, ja mä tiiän että tää tulee kestää:)

Oon niiiiiiiiiiiin onnellinen! Mikko tulee ens viikolla meille käymään ja se näkee ekaa kertaa mun porukat.. Se jännittää iha hirveesti, mut kyl ne tietää tästä jo:) mun vanhemmat kyllä tietää Mikon ja sen porukat nii ei täs mitää suurempia ongelmia kenelläkää luulis tulevan :)

Ja sit viel lopuks sellane juttu että tilasin pidennykset eilen:) Uskosin niiden tulevan keskiviikkona, ja värjään sit omat hiukset ja mulla onki sitte samalla koekampaus :> Ja kaiken tän lisäks vielä ostin perjantaina iphonen, ja vanha samsung joutu sit hyllylle :) Tykkään tästä ihan älyttömästi, mitä nyt pieniä käyttöongelmia....:)

Ihanaa viikkoa kaikille!

♥ Ida

Mulla pullopostia ois, voitko hakea mut täältä pois..

En kestä.. En vaa yksinkertasesti jaksa. Vaikka samalla oon hirveen onnellinen ja kaikki on hyvi, nii silti tuntuu että oon nii yksi eikä kukaa kuuntele.. oon nii yksi : (
Miksen mä voinu lähtee Vilman sijasta, miks just mun piti jäädä tänne kärsimää.. Vaikka kui yrittäisin en pysty olemaa onnelline. kunpa joku päästäis mut jo pois täältä.. :(

Kerro mulle jossakin on taivas, kerro siel ei ole kuolemaa..

Haluisin nii kovasti vaa jutella Mikolle, mutta en haluais pilata tätä juttua alottamalla heti itkemää tälläsistä.. Ehkä mä taas saan sit jostai voimaa jatkaa..

On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä

Tänää mentiin aikalailla ton otsikon mukasesti.. Koulus multa ruvettii kyselee Vilmasta, ymmärtäähän sen ettei kaikki siitä tiiä.. Mut se ahdisti ihan sairaasti.. Kyllä mä pystyin kaikille kertomaa mitä kävi ja miks, mutta todellisuudes sitä ei kunnolla pysty selittämää oikeesti kukaa..

Se järjetön ahdistus aiheutti mulle taas sellasenki masennuksen ja itkin iha sairaasti ): Siitä on jo vuosia, mut miksei siitä voi päästä yli.. muistan sen vieläki ku eilisen päivän. Aina sanotaan et ensiks muistot on pahimpia ja ne satuttaa, mut ajan myötä ne muuttuis sekä sanattomaks kaipuuks että niistä sais voimaa jaksaa tulevaa..<3 Onha ne tärkeitä, mut silti tää ikävä on iha järjetön.

Tarvisin vaa oikeesti itelleni aikaa, mut sitä vaan ei oo. Vaikka istuisin viis tuntia yksikseni en millää saa ajatuksiani kokoo, ne vaa leijailee tyhjäs avaruudes pääni sisällä..

Nyt haluisin oikeesti kertoo teille jostai tositositosi henkilökohtasesta. Ehkä noin vuosi Vilman kuoleman jälkee musta tuli iha ihmeellinen.. On se ehkä ihan ymmärrettävää, mutta ei todellakaa mun tapasta, ei edes murrosiäs. En välittäny kotiintulo ajoista, en syöny, ja musta tuli hirveen välinpitämätön kaikkia kohtaan.
Huusin vanhemmille, enkä ikinä syöny kotona. Loppujenlopuksi en ees tuntenu nälkää enää. Lenkkeilin, uin, ja kävin kuntosalilla. Vaikka olin tosi ylpee itestäni ku laihduin, mulla oli tosi paha olla. Ja se teki mut nii vihaseksi että satutin itteeni.. Tuntuu että ikäänkuin halusin rankasta itseeni jostaki. Aina paha olo johti pieneen viiltelyyn, hakkaamiseen, raapimiseen yms. Olin ihan järkyttävän näkönen ja niin väsynyt.

Koulukaa ei enää kiinnostanut. En voinut osallistua liikuntatunneille arpien ja mustelmien vuoksi, enkä olis halunnu näyttää laihtumistani kenellekkää. Mun vanhemmat oli tosi huolissaan, mut ne ei jaksanu puuttua asiaa, olihan niillä omatki ongelmat ja tunteensa..

Mä tarvitsin pelastajaa.. Teki mieli huutaa apua, mut mun ylpeys esti sen. En itseni, perheeni, tai Vilman takia.
En halunnut tuottaa pettymystä kellekkään.
Mun viimenen avunhuuto oli se ku yritin tappaa itseni.. En tiiä miks kerron tästä täälä, kuunteleeko mua ees kukaan.. Olin suunnitellu sitä jo kauan, mut en tienny miten sen tekisin ja että olisko musta siihe.. Pystyisinkö tekemää sitä mun vanhemmille. Yhtenä iltana lähdin lenkille aikeenani toteuttaa aikomukseni, mutta siinä sillalla tajusin että en pysty siihen.

Ainut asia mitä tähän enää voi sanoa on se, että oon kiitolline jumalalle siitä että oon vielä täälä. Enää en antais mun elämää pois mistää hinnasta <3 Toivottavasti kenenkää ei tarvis  kestää sellasta ..
Toivottavasti tää postaus nyt ei antanu teille musta hirveetä kuvaa kauheena teiniangstina, mut halusin ny vaa jakaa teille tälläsen aika painavan asian mun sydämeltä:)



Ihanaa viikkoa kaikille!

♥ Ida

I wanna be everything you need

Heipsuli taaas :) Meillä oli tänään koulus vanhojentanssi harkat:) oon ihan unohtanu kertoo teille et oon puvunki jo hankkinu! Se on sellanen pinkki aika normaali:) Odotan niiiin kovasti vanhoja!
Puhuttii tänään Mikon kans vähä meidän tulevaisuudesta ja siitä et mitä me nyt sit tehtäis..
Sit se sano että se ainaki odottaa täs maailmas eniten sitä että se sais olla mun kans.. <3
Se tuntu nii ihanalta ja helpottavalta kuulla ku oon pelänny sitä että jos tästä ei tuliskaa mitää. Tietenki
me eka halutaan tutustua kunnolla ja edetä ihan rauhas :)


Anteeks ku en nyt mistää muusta enää puhukkaa, mut tää on vaa jotain niin ihanaa eikä mulle oo hetkee tapahtunu mitää näi hyvää.. Kerroin tänää myös mun vanhemmille tästä pojasta ja neki oli aivan innoissaa ja onnellisia mun puolesta..:) toivon että kaikki muutki esim mun ystävät olis..
Ens viikonlopuks suunniteltiin käyntiä syömäs ja sit mentäis yhdessä jommankumman luo käymään:)


Mulla on muuten kriisi! kertokaa mulle jotai hyviä hiustenkasvatus vinkkejä, ja hyvä pidennyskauppa.. Aika halvalla kuitenki haluisin ostaa, sillä en tarvis niitä ku vanhoihin.. Ylppäreihin uskon pystyväni kasvattaa jo tohon lapaluiden kohtaa, sillä nykynen tilanne on toho rinnuksille :) Tää oli tällänen pikapostaus koulujuttujen keskellä, tästä jatketaa huomenna moikkkis!:)

♥ Ida

Just keep believing in your dreams..

Heippa taas ! Eka anteekspyynnöt siitä että en oo hetkeen kirjottanu.. Mut te varmasti ymmärrätte sillä mun elämä on taas lähteny jatkaa matkaa :) Tää viikonloppu on ollu yhtä hymyä <3

Keskiviikkona koulus yks poika tuli kertomaa mulle et se oli löytäny mun blogin ja arvas heti et se oon minä..
Vilma oli ollu sen isoveljen kaveri ja se tiesi mut kuulemma sitäki kautta. Aattelin että se vaa haukkuis tätä niiku muutki, mut se sano et se ymmärsi mun tunteita ja tykkäs lukee tätä blogia. Ehkä se vaa sano nii säälistä, ei voi ikinä tietää.. Mut kuitenki se oli tosi mukava ja juteltii sinä päivänä aika paljo:) Ollaa tekstailtu tosi paljo ja jutellaa melkei koko ajan:)

No sit torstaina se taas tuli juttelee mulle ja kyseli et mitä aion tehä viikonloppuna.. sanoin ettei mul oo mitään suurempia suunnitelmia, ja se pyys mua leffaan ja vähä ajelemaan :) Eli siis syy postaustaukoo löytyy siitä että perjantaina oon leiponu ja kattonu telkkaria, ja eilen sit oltii leffas ja sellane puol tuntia ajelemas ja juteltii kaikkea. Me ei viel olla yhdes, mut se sano mulle et se todellaki haluis tutustua muhun vielä paremmi ja ehkä sit ruveta seurustelee :)

Tiiän ettei sais odottaa liikoja mut tästä asiasta oon niiiiin innoissani! Mulle ei pitkään aikaan oo tapahtunu mitää näin ihanaa, enkä ikimaailmas olis osannu odottaa tällästä :) Musta tuntuu et se poikakin on oikeesti tosissaa, vaikka se onki mua vuoden vanhempi  ja pyörii vähä erilaisis porukois. En muista että olisin koskaa ollu näin ihastunu :) tiiän et ollaa tunnettu tosi vähä, mut jostainha se kaikki alkaa.. :)

 ♥ Ida

Vanhojentanssi juttuja c:

Moikka taas :) Mulle iski tänään paniikki ku tajusin et vanhat tanssitaan ens kuus.. Mekkoja oon kyl kattonu ja toho alle voisin laittaa pari kuvaa:) tarkotus olis ens viikolla käydä sit kaupois kattoos..
Värivaihtoehtoja on aika monta.. Olis pinkkiä, turkoosia, vaaleenpunasta ja sinistä sekä oranssia :) Odotan niitä niiin innolla! ja on sitä harjoteltukki..

 Mun mielestä noi mallit on ihania ja värit ei oikee täsmää.. Mut ehkä se vielä löytyy :)
Muuten tää päivä meni oikestaa iha hyvin.. Meil oli pari tuntii liikkaa ja käytii luistelees, sanakokeet ja biologian kaksoistunti :) Ajattelin tänää viel käydä lenkil ja sellasta. Kirjottelen huomenna lisäää moikka ihanat ! Ps. mitä ootte mieltä noista mekoista?:)


♥ Ida